Etusivu > Yksityistäminen

Tšekin kielen pikakurssi Hostivariin (11.12.)
Luovimista Kaarlen Yliopistossa (23.8.)
Suuret tsekit (22.8.)
Vysehrad (21.8.)
Pivo Prosim! (20.8)

Artikkelit jotka koskevat:

Yksityistäminen

Vaclav Klaus käynnisti valtionvarainministerinä ollessaan suuren valtion omaisuuden yksityistämisen Tšekissä. Klausin ja Vaclav Havelin johdolla 80% Tsekin taloudesta oli yksityistetty vuoteen 1995 mennessä ja se jatkuu yhä edelleen. Viimeisin yksityistäminen tapahtui, kun valtio möi 51% osuutensa Cesky Telecomista espanjalaiselle Telefonicalle ja liikkeellä on myös ollut puheita Czech Airlinesin myymisestä. Yksityistäminen ei tietenkään ole ollut kukkien päällä tanssimista. Monia valtion varojen väärinkäytöksiä tapahtui ja entiset kommunistit tekivät enemmän rahaa Samettivallankumouksessa kuin muut rikolliset. Eräs amerikkalainen professori vitsailikin, että paras tapa yksityistää Tsekissä on viedä kaikki lamput ulos puoleksi tunniksi. Jotkut tuntuvat elävän vieläkin sosialistisessa valtiossa, missä kaikki kuului valtiolle ja kaikilla oli siis yhtäläinen oikeus varastaa sitä.

Kaikki eivät tietenkään saaneet mitä halusivat. Meneillään on vielä, luultavasti pitkään, kaksi oikeusjuttua, joissa Schwarzenbergin ja Liechtensteinin prinsessan jälkeläiset vaativat Natsi-Saksalle menettämiään linnoja omikseen Sudeetti-saksan alueelta. Kommunistit eivät antaneet näitä linnoja aikoinaan takaisin omistajilleen, koska se halusi tehdä yksityisomaisuudesta yhteistä. Ilman mitään selitystä kommunistihallinto teki lain, joka antoi linnat valtiolle. Nykyään nämä linnat ovat erittäin huonossa kunnossa ja oikeilla omistajilla olisi rahaa niiden korjaamiseen, mutta valtio seurailee silti vanhoja lakeja, olivatpa ne oikeudenmukaisia tai eivät. Tämä heijastelee myös Tsekin ja Germaaniheimojen välistä suhdetta. Ihmiset eivät oikein ole ymmärtäneet yksityistämisen ideaa. Kommunistiseen aikaan kaikki työskentelivät valtiolle ja siksi ei ollut mitään järkeä voiton tekemiseen tai innovointiin, saati sitten kunnollisen palvelun antamiseen.

Yksityistäminen otti hintansa, kun kahdeksan pankkia meni konkurssiin vuonna 1997. Eräs pieni pankki ja valtionvarainministeri jopa ryöstivät osakkeenomistajien rahoja. Kuponkiyksityistäminenkään ei mennyt kovin hyvin, varsinkaan sen jälkeen kun sen johtajan, herra Liznerin, todettiin ottaneen lahjuksia vastaan. Tämä antoi kansalle negatiivisen kuvan kuponkiyksityistämisestä ja yksityistämisestä yleisesti. Yksityistämisen aikana moni niin kutsuttu ’ryöstäjä paroni’ teki huikeita omaisuuksia käyttämällä monia lipeviä keinoja.

Yksityistämisellä lienee myös jotain tekemistä tšekkien sisäänpäin suuntautuneen mentaliteetin kanssa. Siinä missä muut Itä-Euroopan valtiot möivät suurimman osan omaisuudesta ulkomaalaisille sijoittajille, siirrettiin täkäläinen omaisuus tšekkiläisille esimerkiksi kuponkiyksityistämisen kautta. Tšekkejä harmittaa vieläkin se, että nimenomaan saksalaiset saivat heidän kansallisen ylpeytensä Skodan. Tämä heijastelee sitä ihmeellistä suhtautumistapaa, joka tšekeillä on ulkomaalaisia kohtaan. Oltuaan satoja vuosia aina osana monikansallista valtiota, vasta nyt tšekeillä on oma suhteellisen homogeeninen maa ja he haluavat myös pitää asian tällä tolalla.