Artikkelit jotka koskevat:
|
Salaisen poliisin arkistot
Kommunismin aikaan Tšekin salainen poliisi keräsi tietoja
useimmista ihmisistä ja lisäksi kymmenet tuhannet toimivat
yhteistyössä salaisen poliisin kanssa. Salaisen poliisin
arkistoja säilytettiin Brevnovin luostarissa, joka ei tuohon
aikaan ollut veljeskunnan käytettävissä. Näitä
arkistoja ei ole vieläkään julkaistu suuren yleisön
tietoon, vaan ainoastaan rajoitettu määrä tutkijoita
pääsee käsiksi arkistoihin. Tämä johtuu
siitä, että edellisellä ministerillä, joka
oli vastuussa arkistoista, ei ollut rohkeutta niiden aukaisemiseen.
Näistä salaisen poliisin arkistoista on tullut osa
post-kommunistisen Tšekin paranemisprosessia. Tavalliset
ihmiset haluaisivat, että arkistot avattaisiin, mutta ne,
jotka ovat vallassa, ovat eri mieltä. Tämä herättää
heti kysymyksen, että heillä olisi jotakin piiloteltavaa.
Tšekissä on laki, jonka mukaan kaikilla on oikeus tietää,
mitä tietoja salainen poliisi on heistä on kerännyt.
Kuitenkin useimmissa tapauksissa näitä tietoja ei enää
löydetä, ne ovat vain ihmeellisesti hävinneet taivaan
tuuliin. Ehkä lakia ei noudateta aivan kirjaimellisesti tai
sitten tiedostojen häviäminen on täyttä totta,
se ei varmaankaan selviä ennen arkistojen avaamista. Eräs
tehokas laki Tšekeissä puri kuitenkin salaisen poliisin
yhteistyökumppaneihin ja työntekijöihin. Kaikkien
korkeissa valtiollisissa viroissa olevien tuli saada todiste arkistoihin
käsiksi pääseviltä virkailijoilta, etteivät
he ole toimineet salaisen poliisin kätyreinä tai muina
yhteistyökumppaneina ennen kuin pystyivät jatkamaan
toimessaan. Tosin poikkeuksia löytyy aina. Ne, jotka olivat
ainoita asiansa osaavia ihmisiä koko maassa, saivat edelleen
pitää paikkansa.
Arkistojen pitämistä suljettuna on argumentoitu useilla
tavoilla. Yhden mukaan vuoden 1989 vallankumouksen tuoksinassa
useimmat asiapaperit tuhoutuivat ja jäljelle jääneet
nimet ovat vain pikkutekijöiden nimiä. Erään
Charta 77 allekirjoittajan mukaan poliisilla oli enemmän
kuin runsaasti aikaa tietojen tuhoamiseen. Toinen argumentti on,
etteivät kaikkien yhteistyötä tehneiden nimet todellisuudessa
kuuluisi listalle. Listalle saattoi joutua vahingossa tai pakotettuna
ja osa ihmisistä eivät edes tienneet sille päätyneensä.
Esimerkiksi ryhmä tiedemiehiä halusi mennä konferenssiin
Libyaan. He joutuivat allekirjoittamaan yhteistyösopimuksen
vain sen takia, että saivat matkustusluvan. Se ei vielä
tee heistä kätyreitä.
On eri asia, onko edes järkevää etsiä syyllisiä.
Olisi käytännössä mahdotonta syyttää
ketään sen perusteella, että heidän nimensä
on jossakin arkiston listassa ja tuhansien ihmisten syyttämisessä
ei olisi mitään järkeä. Salaisen poliisin
arkistojen aukaiseminen olisi vanhojen haavojen kaivelemista.
Itä-Saksassa vastaavanlaiset arkistot aukaistiin julkisuuteen
ja siitä seurasi monia vaikeuksia. Ajatelkaapa sitä
reaktiota, kun joku kuuli esimerkiksi, että paras kaverinsa
oli hänen ilmiantajansa. Joitakin nimiä Tšekissä
on vuotanut julkisuuteen ja se on tehnyt kyseisten henkilöiden
olon varsin tukalaksi.
Tšekissä on yhä useita niin kutsuttuja kommunistisia
kyliä, jotka eivät vieläkään avaudu,
koska heillä on paljon pahoja muistoja kommunistiselta ajalta.
Nämä kylät ovat sijoittuvat enimmäkseen entiselle
Sudeettisaksalaisten alueelle, josta kommunistit antoivat häädettyjen
saksalaisten asuntoja yhteistyökumppaneille. Nämä
alueet ovat myös tänäänkin kommunistisen puolueen
tukialueita ja osassa alueen kylistä asenteet kommunistiajan
ihmisoikeusrikkomuksille ovat avoimempia. Tšekissä on
valtion toimisto kommunistiajan rikosten dokumentoimiselle. Sen
tehtävänä on kerätä tietoa rikoksista,
jotka tehtiin vuosien 1948 ja 1989 välisenä aikana.
Millaiseen käyttöön tiedot aikanaan päätyvät
onkin sitten hyvä kysymys.
Salaisen poliisin arkistojen aukaiseminen on vaikea asia tšekeille.
Jossain mielessä ei ole perusteltua avata näitä
arkistoja, mutta niiden kiinni pitäminenkään ei
ole oikea ratkaisu. Pitämällä nämä arkistot
suljettuina demokraattinen Tšekki syyllisty samanlaisen politiikan
harjoittamiseen kuin kommunistihallinto syyllistyi. Samalla Tšekki
syyllistyy samanlaiseen totuuden vääristelyyn, jota
myös kommunistit usein harrastivat. Loppujen lopuksi on turha
argumentoida asiaa kumpaankaan suuntaan. Totuus tulee esille vasta,
kun arkistot aukaistaan. Tullakseen kunnioitettavaksi ja moderniksi
eurooppalaiseksi valtioksi Tšekin on ensin kohdattava menneisyytensä.
Vuonna 1992 Charta 77 allekirjoittaja Petr Cibulka julkaisi nimilistan
salaisen poliisin yhteistyökumppanista Internetissä.
|
