Artikkelit jotka koskevat:
|
Kommunismin juuret Tsekissä
Toisen maailmansodan jälkeen tšekkiläiset kohtasivat
kommunismin oikein toden teolla. Natsi-Saksa oli vallannut Tšekin
ja Neuvostojoukot marssivat Prahaan vapauttajina. Pian tšekeille
paljastui kuitenkin Neuvostoliiton todelliset aikeet – kommunismi
oli tullut jäädäkseen. Niin alkoi ihmisoikeusrikkomusten
ja vainojen aika, joka kesti 40 vuotta aina vuoden 1989 Samettivallankumoukseen.
Tänä aikana kommunisteilla oli ainakin näennäisesti
suuri kannatus. Toisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakiassa
sallittiin vain neljä puoluetta ja kommunistinen puolue oli
näistä yksi. Tšekkoslovakiasta piti tulla idän
ja lännen silta, jossa kommunistit ja demokraatit voisivat
elää rauhassa yhdessä. Kommunistinen puolue voitti
ensimmäiset vaalit vuonna 1946 saaden kaikkiaan 40% äänistä
ja puolueen johtajasta Klement Gottwaldista tuli pääministeri.
Vuonna 1948 kaikkiaan 12 ei-kommunistista ministeriä erosi.
Gottwald täytti heidän virkansa muiden puolueiden jäsenillä,
jotka todellisuudessa olivat kommunistipuolueen kannattajia. Näin
kommunistinen puolue sai täyden vallan Tšekkoslovakiassa.
Kommunistinen puolue oli nyt ainoa puolue Tšekkoslovakiassa.
Tässä vaiheessa sen aikeet olivat tulleet selviksi kaikille.
Yleensä, kun jostakin ei pidetä, sitä vältetään.
Tšekit toisaalta ovat aina olleet hyviä sopeutumaan
vallitsevaan tilanteeseen ja muutoksiin, ja kun he huomasivat,
että kommunismia oli mahdotonta voittaa he siirtyivät
sen puolelle. Tšekkoslovakian kommunistipuolueen jäsenmäärä
vaihteli noin 1,5 ja 2 miljoonan välillä, mikä
teki Tšekkoslovakiasta maailman kommunistisimman valtion,
kun lukua verrataan maan pieneen asukaslukuun. Tämä
on jotakin, mistä he eivät voi olla ylpeitä.
Tämä saattaa kuulostaa irrationaaliselta ajattelulta,
mutta tšekkejä on joskus vaikea ymmärtää.
Syyt kommunistipuolueeseen liittymiseen olivat erittäin käytännönläheisiä.
Puolueen jäsenillä oli etuoikeuksia, joita muilla ei
ollut. Hei saivat esimerkiksi parempia töitä, jonotusajat
lyhenivät, heidän lapsensa pääsivät yliopistoon
ja joskus oli jopa mahdollista matkustaa ulkomaille. Raukat halusivat
vain elää normaalia elämää. Tšekkiläinen
elokuvaohjaaja Milos Forman, joka on ohjannut muun muassa elokuvan
Amadeus, selkeyttää tätä kommunistipuolueen
ajattelua parhaiten. Hänen mukaansa, jos kommunismi joskus
kaatuisi ja tilalle tulisi demokratia, uusi järjestys suojelisi
myös kommunisteja. Ei siis ollut mitään syytä
olla liittymättä puolueeseen, koska siinä ei voinut
hävitä mitään.
Kommunistipuolueen tukeminen oli suurimmaksi osaksi luotua harhaa.
Jäsenet vain imitoivat pakollisissa puoluekokouksissa samoja
asioita, joita he olivat kuulleet ydinpuolueelta radiosta ja muista
julkaisuista ja jotka oli jo hyväksytty sopiviksi kannoiksi.
Osa heistä sananmukaisesti nukkui kokouksissa. Kun he tulivat
valituksi johonkin tehtävään, he joutuivat olemaan
siinä koko elämänsä, vaikka heitä ei
olisikaan kiinnostanut. Myös kaikki valtion rakenteet olivat
illuusiota, sillä oli olemassa myöskin rinnakkaiset
rakenteet, kuten esimerkiksi niin kutsuttu toinen talous. Ihmiset
kävivät niissä töissä, joihin heidät
oli nimitetty päiväsaikaan, mutta illalla he tekivät
sitä mitä todella osasivat. Tällä tavalla
kehittyi taloudellisia verkostoja, joissa esimerkiksi yliopiston
opettaja saattoi käydä tekemässä naapuruston
putkityöt kuunvalossa.
|
