Artikkelit jotka koskevat:
|
Kielikuviota
Tässä on vähitellen alkanut huomaamaan kuinka
tärkeätä on osata paikallista kieltä edes
muutama sana ja ennen kaikkea osata lausua ne vähäisetkin
sanat oikein. Tšekin kieli on tolkuttoman vaikeaa eikä
sitä ulkomaalainen voi oppia kuin vuosien työllä.
Omat opintomme rajoittuivat siis perussanaton (ja ruokalistan)
hallitsemiseen… mutta se riittää. Tšekit
kunnioittavat edes yritystä puhua heidän kieltään
ja se tekee sinusta paremman persoonan heidän silmissään.
Jostain syystä tulen erityisen hyvin toimeen vanhojen mummeleiden
kanssa. Vaatekaupassa sain varsin riemukasta palvelua juuri talon
vanhimmalta työntekijältä kun vain uskalsin heittäytyä
mukaan czenlska –keskusteluun. Metrossa eräs mummeli
ihastui niin kovasti keskusteluumme (johon käytin tuskaillen
koko sanavarastoni), että kääntyi vielä portaissakin
vilkuttamaan. Strahovin luostarissa paikallinen asukki johdatti
meidät läpi suljettujen pihamaiden ja mystisten porttien
kun löysi meidät hortoilemassa luostarin alueella –
ja vain siksi että puhuimme kieltä. Huomaa että
kyseinen luostari on melkoinen turistinähtävyys, jossa
kulkee satoja turisteja päivässä.
Tšekin kielestä tekee vaikean paitsi erilaiset taivutusmuodot,
myös meikäläisittäin tuntemattomat kirjaimet
kuten vaikkapa č ja ř, joiden yläpuolella on tuo
vinkeä väkänen. Erityisesti tuo ärrän
näköinen kannattaa opetella lausumaan hyvin, sillä
siitä tunnistaa aidon tšekin. Kokeile jotain [rrrss]
-ähistelyä ennen kuin kuulet sen natiivin suusta oikein.
Lisää hankaluutta edes jonkinlaiseen hahmottamiseen
tuo täysin omaperäiset sanat (kuten meillä suomessa).
Suurin osa Euroopan kansoista nimittäin käy esimerkiksi
teatterissa (theather, teater jne. ) mutta täälläpä
käydään ”katsomossa” (divadlo).
Maskuliini, feminiini ja neutri ne vasta vaikeita ovatkin…
tai eivät ehkä vaikeita, mutta lisäävät
ainakin muistitaakkaa. En ole ymmärtänyt koskaan erottelua
maskuliiniin ja feminiiniin edes englannissa, jossa on käytössä
”he” ja ”she” sekä niiden eri muodot
ja niinpä ne tuppaavat yhä edelleen menemän sekaisin.
Täällä kuvio on vielä askeleen pidemmällä,
sillä tietyt sanatkin taivutetaan sen mukaan kuka on sanoja
tai minkä sukuinen sana on. Esimerkiksi: maskuliini: bilý
autobus – valkoinen linja-auto, feminiini: bilá hora
– valkea vuori, neutri: bilé pero – valkoinen
kynä. Tutuimmillaan eri muodot ilmenevät vaikkapa Prahan
kartassa: ”Karlovo Námesti” aukio eli námesti
on neutri, joten sana Karlov (Kaarle) muuttuu Karlovo –muotoon.
Mutta koska katu -sana on feminiini, ovat kadunnimetkin yleensä
a-päätteisiä eli esim. Karlova, Masarykova (Masaryk
oli tšekin ensimmäinen presidentti ja taatusti mies),
Nerudova (nimi paikallisen kirjailijan Jan Nerudan mukaan) jne.
Sanojen vääntely tuntuu ainakin ulkomaalaisesta menevän
toisinaan ihan liioitteluksi. Kaikkein eniten olin ratketa riemuuni,
kun huomasin mainoksen Bridget Jonesova –leffasta.
Eipä sillä tšekeillä on muutamia hauskoja
lauseita, joilla voi treenata lausumista ja päteä muille.
Tunnetuin on ehkä ”Strč prst skrz krk!” Sama
suomeksi: ”Työnnä sormi kurkkuusi!” Käännöksellä
ei ole niin väliä, olennaisinta on että lauseessa
ei ole yhtään vokaalia ja lausumisen yrittäminen
tuottaa varmasti kielen nyrjähtämisen. Paras lause erikoisen
ř-kirjaimen harjoittelemiseen on kuintenkin ”Tři
sta třicet tři střibrnýcn střikaček
střikalo přes tři sta třicet tři střibrných
střech.” ”333 hopeista putkea suihkuttavat vettä
333 hopeiselle katolle.” Mitenköhän täkäläiset
selviytyisivät suomalaisesta versiosta ”alavalla maalla
hallan vaaraa”?
|
