Kaarle IV
Tšekkien suuriin hallitsijoihin lukeutuu ehdottomasti Kaarle
IV (tai Charles IV tai Karel IV, riippuu mistä maasta tarinaa
kuunnellaan), sillä hän on kohottanut Prahan yhdeksi
suurien joukkoon. Kirjoitin aiheesta esseen yliopistolle (ks.
englanninkielinen versio), josta tässä parhaat palat
myös suomeksi.
Nuoruusvuodet
Kaarle IV syntyi toukokuussa 1316 ja sai nimekseen Wenceslas
paikallisen pyhän mukaan. Kaarlen isä oli John Luxemburg,
joka tunnettiin siitä, ettei tällä riittänyt
paljoa kiinnostusta omaa maataan kohtaan. Mieluummin John huiteli
jossain maailmalla taistelemassa taisteluja ystäviensä
ja liittolaistensa rinnalla. Ehti tuo kuitenkin jossain vaiheessa
mennä naimisiin Elisabeth Premysl:n kanssa ja sai sitä
kautta kiinnityksen Bohemian kruunuun. Premyslidien kuninkaallinen
suku kun oli loppumassa ilman miespuolista perijää.
Wenceslas oli varhaiset vuotensa ensin äitinsä ja sitten
isänsä siskon hoivissa, kunnes hänet lähetettiin
seitsemänvuotiaana suvun tapojen mukaan Pariisiin. Hän
kasvoi ja sai koulutuksensa Ranskan hovissa. Opettajana hänellä
oli mm. apotti Peter Roger, josta myöhemmin tuli paavi Clement
VI. Ranskan kuningatar Mary oli itse asiassa John Luxemburgin
sisar ja kuningas Kaarle IV:sta puolestaan tuli Wenceslas kummisetä
hänen osallistuessa kasteeseen. Kuningas antoi oman nimensä
kastettavalle, joka päätti vastoin normaalia tapaa pitää
sen ja niinpä Wenceslauksesta tuli Kaarle IV. Kahdeksanvuotiaana
Kaarle meni naimisiin Margaret/Blanche Valoisin kanssa, joka niin
ikään oli kahdeksanvuotias. Kovin varhaisessa vaiheessa
solmittu liitto, vaikka eipä siinä tainnut itse asianosaisilla
olla paljoa nokan koputtamista. Blanchen veljestä tuli Ranskan
seuraava kuningas, joten hyviin naimisiin Kaarle kuitenkin pääsi.
Mukaan politiikkaan
Kasvettuaan hiukan Kaarle alkoi ottaa osaa isänsä politiikkaan
ja asui mm. Luxemburgissa ja Pohjois-Italiassa. Luxemburgissa
hänet yritettiin myrkyttää pääsiäisenä
1331, mutta koska hän oli menossa pääsiäismessuun
ja jätti niin ollen edeltävän aterian syömättä,
säästyi hän myös myrkytykseltä . Yhtä
onnekkaita eivät olleet seurueen muut jäsenet, jotka
kuolivat myrkkyyn. Myrkyttäjä saatiin kiinni ja muutaman
päivän kidutuksen jälkeen tämä tunnusti
kuka teon takana todella oli.
Bohemiaan Kaarle palasi viimein vuonna 1333. Hän oli aika
viisas tyyppi ja osasi siinä vaiheessa ranskaa, italiaa,
saksaa ja latinaa sujuvasti. Äidinkielensä tšekin
Kaarle oli jo unohtanut, mutta oppi pian myös senkin. Myös
Blanche tuli Bohemiaan ja synnytti pian Kaarlelle tyttären
Margaretin.
Bohemiassa asiat eivät olleet järin hyvällä
tolalla Johnin sotaretkien takia. Kaarlelle ei ollut esimerkiksi
linnaa missä asua. Niinpä hän kunnosti Prahan linnan
ja lukuisia muitakin linnoja sekä kunnostivat ja palauttavat
muuta omaisuutta kruunulle. Kaarlella oli taito johtaa valtiota
ja niinpä hän saikin asiat suhteellisen hyvään
kuntoon varsin pian. Väärät kielet kuitenkin kuiskuttelivat
Johnin korvaan ja niinpä tämä ryhtyi epäilemään
poikansa pyrkimyksiä ja lähetti tämän pois
Bohemiasta 1335. Varsin pian isä ja poika kuitenkin tekivät
sovinnon ja Kaarle palasi takaisin hallinnollisiin kuvioihin.
Bohemiaan hän kuitenkin palasi vasta 1341, jolloin John siirsi
alueen hallinnollisen vastuun Kaarlelle sillä ehdolla, että
hänelle maksetaan 5000 yksikköä aikalaista rahaa,
jonka jälkeen hän häipyy maasta kahdeksi vuodeksi
palaamatta takaisin tai pyytämättä lisää
rahaa. Tämä kävi varsin hyvin Kaarlelle, joka sai
johtaa maata mielensä mukaan. John palasi takaisin kahden
vuoden kuluttua.
Kaarle sai aikaa paljon asioita. Hän muu ajoi kampanjaa,
jonka johdosta Prahan piispasta saatiin arkkipiispa ja Bohemia
sai kirkollisen autonomian. Litomysliin perustettiin uusi piispan
istuin ja Pyhän Vituksen kirkko kunnostettiin valtavaksi
goottilaiseksi katedraaliksi.
Bohemian kuningas
Kaarle valittiin roomalaisten kuninkaaksi (King of Romans) toukokuussa
1346 ja muutama kuukausi sen jälkeen John kuoli taistelutantereella
englantilaisia vastaan. John oli ollut jo pitkään sokea,
mutta osallistui silti innokkaasti taisteluihin. Jopa vastustajat
kunnioittivat Johnia. Kaarle kruunattiin Bohemian kuninkaaksi
Pian kruunaamisen jälkeen hän asetti lain, joka määritteli
kuninkaan aseman vastakunnassa. Hän halusi Bohemiasta perinnöllisen
monarkian, jossa valta periytyisi isältä vanhimmalle
pojalle tai siirtyisi hätätapauksessa tyttärien
kautta.
Vuosi 1348 oli sangen merkittävä vuosi Bohemialle.
Huolimatta ensimmäisen vaimonsa kuolemasta Kaarle sai aikaan
varsin paljon asioita, joista tärkein lienee Bohemian Kruunun
maiden määritteleminen. Näihin kuului Bohemia,
Moravia, Silesia ja myöhemmin Lusatia. Tässä muodossaan
Bohemia oli aina 30-vuotiseen sotaan asti.
Lisäksi Kaarle laittoi alulle merkittävän määrän
erilaisia rakennusprojekteja, joiden jäljet ovat vieläkin
näkyvissä tavalla tai toisella. Hän laajensi Prahaa
rakennuttamalla ”uuden kaupungin”, Nove Mesto, jonka
johdosta Prahasta tuli mahtavampi kaupunki kun kuunaan aikalaisista
Lontoosta tai Pariisista. Prahan linna ja Vyšehrad sekä
monia kirkkoja kunnostettiin. Kivisilta, joka myöhemmin tunnetaan
Kaarlen siltana, rakennettiin samoin kuin sitä vartioiva
vanhan kaupungin siltatorni.
Kaarlen yliopisto sai alkunsa niin ikään samana vuonna,
sillä Kaarle halusi tehdä Prahasta uuden oppimisen keskuksen
ja kohottaa näin ollen Prahan asemaa Euroopassa. Turha kai
mainitakaan, että Kaarlen yliopisto oli ensimmäinen
laatuaan Keski-Euroopassa. Aluksi luentoja pidettiin kirkoissa
ja luostareissa, kunnes rakennettiin yliopiston ensimmäinen
päärakennus Karolinum.
Kruununjalokivilleen Kaarle rakennutti kuuluisan Karlstejnin
linnan. Täytyy myöntää, että Kaarlella
on ollut silmää rakennustaiteelle, sillä Karlstejn
on mitä parhain esimerkki kauniin satulinnan prototyypistä.
Karlstejn
Rakennusprojektiensa ohessa Kaarle laajensi kuningaskuntaa itään
ja länteen ja asetti poikiaan lähialueiden johtoon niin
että lopulta Luxemburgien suvulla ei ollut juuri kilpailijoita
Euroopassa. Kaarlesta tuli myös ensimmäinen Bohemialainen
hallitsija, joka oli samalla kertaa sekä Roomalaisten kuningas
että Holy Roman Emperor, joksi hänet kruunattiin Roomassa
1355.
Palattuaan Roomasta hän asetti säädöksen
joka tunnetaan nimellä Golden Bull. Se säätelee
tapaa, jolla Saksalaiset kuninkaat valitaan. Ennen kuin valtaistuimen
periytyminen tuli voimaan oli tapana valita kuningas (voisi olla
hyvä tapa vieläkin). Käytännössä
usein vahvoilla olivat juuri edellisen kuninkaan jälkeläiset,
mutta periaatteessa muillakin merkittävillä aatelisilla
oli mahdollisuuksia.
Perhe
Kaarle oli naimisissa kaikkiaan neljästi. Ensimmäinen
vaimo oli siis Blanche, jonka kanssa Kaarle sai kaksi tytärtä.
Seuraavaksi tuli Anne Wittelsbach (1329-1353), joka kuoli lapsettomana.
Kolmas vaimo Anne Swidnica (1339-1362) synnytti viimein sen kauan
kaivatun pojan, Wenceslaksen. Neljäs vaimo, Elisabeth Pomerania
(1345/1347-1393), oli tuotteliain ja synnytti peräti neljä
lasta: Annen, Sigismundin, Johnin ja Margaretin.
Kaarle kuoli vuonna 1378 Prahassa ja hänet haudattiin Pyhän
Vituksen kappeliin. Hänen kuollessaan Bohemia oli varsin
mahtava valtio Euroopassa ja sitä johtamaan nousi seuraavaksi
Kaarlen vanhin poika Wenceslas IV.
Kirjallisuutta
Autobiography of Emperor Charles IV and his Legend of St. Wenceslas
(2001) Edit. Nagy, B. & Schaer, F. Introd. Seibt, F. Cntral
European University Press, Hungary.
Cornej, P., Pokorný, J. (2000) A Brief History of the
Czech Lands to 2000. Práh Press, Prague.
Polišenský, J.V. (1991) History of Czechoslovakia
in Outline. Bohemia International, Prague.
|
