Ratsastusta Prahassa
Ratsastustallin löytäminen Prahasta on työn ja
tuskan takana, sillä yksikään ei oikeastaan liiemmin
ilmoittele englanniksi että ”täällä
ollaan, tervetuloa ratsastamaan!” Siispä sanakirjan
kanssa verkkoa selaamaan tai yhteistyötä tekemään
paikallisten kanssa. Muutama talli on mm. Mondossa ilmoittanut
englanninkielisestä opetuksesta, mutta esim. TJ Tempo eteläpuolella
Prahaa ei ollenkaan halunnut ottaa irtotuntilaisia, vaan kaikki
heidän ratsastajat kuuluvat johonkin kerhoon, johon kuuluu
osaltaan myös tallin ja karsinoiden siivoamisessa auttaminen.
Siihen saa kyllä liittyä jos haluaa. No Thanks, haluaisin
ratsastaa ja olen valmis maksamaan siitä, ei minulla ole
aikaa putsata karsinoita. Country Saloon Praha 10 alueella puolestaan
ilmeisesti tarjoaa lännenratsastusta, mutta nettisivuilta
ei ainakaan kovin helposti löydy todellista informaatiota
aiheesta. Lopulta ratsastajankaupassa osattiin neuvoa muutamia
talleja ja päästiin alkuun. Nyt on sitten kaksi kertaa
ja kaksi tallia takana päin ja kokemukset ovat varsin ristiriitaiset.
Berounin talli
Perjantaina teimme retken Prahan naapurikylään Berouniin,
jossa Velkostatek Tetin Equestrian Center osoittautui oikein mukavaksi
paikaksi. Farmin omistaa Itävaltalainen pariskunta, joista
nainen vetää ratsastuskoulua ja mies kaikkia muita virityksiä
kuten karjankasvatusta ja festarivessojen vuokraamista. Toinen
opettaja tallilla on hollantilainen Sofia.
Tallin tilat olivat siistit ja ratsastaa pystyi joko melko pienessä
maneesissa tai isolla kentällä. Tallilta tehdään
myös retkiä lähimaastoon ja vaikkapa aina Karstejnin
linnalle saakka. Jokaiselle hevoselle oli suurin piirtein omat
välineet ja ratsastajat saivat lainata tarvittaessa kypärän
ja raipan tallilta. Tunnit pidetään pienryhmissä,
jolloin on parempi mahdollisuus saada yksilöllistä opetusta.
Tuntihevosia on kahdeksan, ja niiden kokoluokka on ponista isoihin
ratsuihin. Meille Camillan kanssa siunaantui keskikoon pollet,
joiden selässä tuli lähinnä koominen olo…kumpikaan
meistä ei ole erityisen lyhyt. Ehkä ensi kerralla saa
sitten kunnollisen kokoisen hevonen.
Toisaalta pollen matalasta koosta oli myös hyötyä
sillä otin tunnin aikana tuntumaa myös kentän pintaan,
kun en enää pysähtynytkään säikähtäneen
hevosen mukana joissain kummallisissa sivulaukka-askelissa. No
tulipahan sekin koettua, nyt sitä pitäisi siten olla
taas rahtusen parempi ratsastaja. Muuten hevoset tuntuivat ainakin
kohtuullisen hyviltä, vaikka omani, Eva, tahtoi hiukan lintsata
kun huomasi ratsastajansa hiukan epävarmemmaksi. Tyypillinen
”tallin taatusti rauhallisin hevonen”. Opetuksen taso
oli mielestäni aika hyvä. Opettaja neuvoi hyvin jokaisen
tehtävän, opasti apujen käytössä ja kuunteli
kiinnostuneena myös omia näkemyksiäni.
Hintaa ratsastukselle tuli 550 Kc/tunti eli n. 17-18 €.
Matkaa tallille on Prahasta junalla noin tunti, mikä on tietysti
miinusta, mutta toisaalta pääsee ratsastamaan hiukan
rauhallisemmassa ympäristössä verrattuna Prahan
alueeseen.
Hostivarin talli
Seuraava sessio oli heti seuraavana päivänä Jezdecká
Spolecnost Staj Hostivar –ratsastustallilla. Jo mennessä
systeemi vaikutti sangen kummalliselta. Ratsastuskoululla oli
lainattavana ainoastaan kaksi kypärää jotka molemmat
olivat todella pölyisiä ja toisessa oli valtava palkeenkieli
ja vino lippa. Kaksi kaveriani tarvitsivat molemmat kypärät,
mutta toinen oli liian pieni. Lopulta Karin ratsasti ilman. Muutenkin
tallilla ei näemmä ollut tapana edellyttää
ratsastajiltaan kypärän käyttöä. Samalle
tunnille tuli varsin aloitteleva mies, joka ratsasti ilman kypärää,
farkuissa ja tasapohjaiset lenkkarit jalassa. Aika vaarallista
touhua. Sama päti myös parempien ratsastajien kanssa.
Kukaan näkemistäni ratsastajista lukuun ottamatta ystävääni
ei käyttänyt kypärää. Olenpa melkein
satavarma, että suomessa ei kypärättömällä
ole asiaa tunnille ja myös ratsastuksenopettajat käyttävät
aina kypärää.
Tunti puolestaan oli ainakin omalta osaltani melkoinen floppi.
Alla oli hevonen, jonka peruslaiskaa luonnetta ei minkäänlaisilla
avuilla saanut ravaamaan ilman raippaa tai siis avut eivät
menneet oikeastaan ollenkaan perille. Ja jos irrotit hiukankin
pohjetta pollesta tuli kentän keskeltä kielto että
älä potki sitä hevosta vaan purista… joopa
joo, jos kyse olisi ollut vain minusta olisin varmaan pistänyt
kaiken oman heikon ratsastustaitoni ja huonon puristusvoiman piikkiin,
mutta pidempään ratsastaneet kaverini totesivat saman
asian. Sitä paitsi hyvin koulutettua ratsua ei tarvitse ajaa
hampaat irvessä eteenpäin.
Näin sitä vaan kypärättä huidellaan...
Tunnin aikana ei vaihdettu kertaakaan suuntaa ja volttien tms.
taivutusten tekemiseen ei ainakaan rohkaistu. Jos antoi tietä
nopeammalle hevoselle vaihtamalla kentällä puolta ihmeteltiin
välittömästi miksi teit noin. Välillä
hevoset koottiin peräkkäin ja tarkoituksena oli säilyttää
hevosen mittainen välimatka… mikä johti käytännössä
siihen että pysähtymistä tai hiljentämistä
ei juuri ehtinyt valmistella kun edellinen päätti yhtäkkiä
hiljentää. Ihan järjetön harjoitus. Välillä
ryhmä jaettiin kahtia ja toiset menivät käyntiä
sillä välin kun toiset harjoittivat jotain ravin tynkää.
Koska itse olin siinä ns. heikommassa ryhmässä
tulin kävelleeksi aika paljon yhden tunnin aikana. Opettaja
neuvoi harvoin kuinka jokin asia tehdään apujen avulla,
pikemminkin tuli tuomio väärästä tavasta ja
siinä se. Oppimisen taso tunnilla oli siis täysi nolla.
Hintaa ratsastuksella oli 350 Kc
Ratsastuskulttuurista
Pieniä eroja on kaiken kaikkiaan nähtävissä
ratsastuskulttuurissa. Jengi menee täällä aika
lyhyillä jalustimilla, mikä johtaa usein tuoli-istuntaan.
Minua lähinnä katsotaan pitkään kun pohdin
pitäisikö vielä pidentää siinä missä
toiset lyhentäisivät ainakin kaksi pykälää.
Kypärän käyttö on tosiaan aika vähäistä,
sillä olen muillakin talleilla nähnyt varsinkin kokeneempien
ratsastavan kypärättä. Outoa esimerkkiä he
näyttävät nuoremmilleen. Hevoset on laitettu molemmilla
kerroilla itse, mutta ainakin joillain talleilla onnistuu myös
se, että hevosen saa valmiiksi laitettuna. Mistä kukakin
nyt sitten pitääkään. Kevyt ravi on suosiossaan,
sillä kummallakin tunnilla siirryttiin suoraan kevyeen raviin.
Outo juttu sillä luulisi harjoitusravin nimenomaan kertovan
enemmän siitä ratsastajan tasosta ja harjoittavan tasapainoa
ym. Onko se riittävä syy vältellä harjoitusravia,
että ratsastajat eivät vain nauti harjoitusravista tai
että se on ikään kuin vaikeampaa? Omalla tallillani
mennään paljon harjoitusravia ja kiitos siitä,
sillä tasapaino on parantunut huomattavasti sen ansiosta.
Seuraavaksi tähtäimessä on lähellä eläintarhaa
sijaitseva suuri ratsastustalli, saa nähdä ratkaiseeko
kolmas kerta ratsastuksenopetuksen todellisen tason täällä
Prahassa.
|
