Artikkelit jotka koskevat:
|
CIEE
Opiskelen CIEE nimisessä keskuksessa, joka on periaatteessa
jonkinlainen amerikkalaisten tapa vaalia maailmanlaajuisia suhteitaan
ja antaa kansalaisille mahdollisuuksia opiskella ulkomailla. Käytännössä
paikka on kuitenkin rikkaille amerikkalaislapsille tarkoitettu
hoitopaikka Prahan mytologisessa sydämessä, Vysehradissa.
CIEE:n hyvä puoli on, että amerikkalaiset maksavat koulutuksesta
Prahan sydämessä älyttömiä summia ja
Erasmus opiskelijoiden ei tarvitse maksaa mitään. Eli
toisin sanoen amerikkalaiset maksavat meidänkin opiskelun.
God bless America.
Isojen rahojen ja hyvien perinteiden takia, CIEE keskuksessa
saa länsimaiset tasot täyttävää opetusta.
Sanoisinpa, että jopa parempaakin, sillä olen saanut
monta ideaa, joita voisi käyttää Suomalaisessa
korkeakouluopiskelussa. Yksi ratkaiseva tekijä on erittäin
pätevät opettajat. Huomaa kyllä, että amerikkalaisilla
on ollut varaa palkata parhaita opettajia. No, kyllä niissäkin
valitettavasti poikkeuksia löytyy.
Huono puoli opiskelussa on se, että kaikki muut ovat natiiveja
englannin kielen puhujia. Silloin on joskus vaikea pysyä
perässä, koska luettava kirjallisuusmäärä
on suomalaisittain todella suuri. Joka viikolle lukemista tulee
noin 50-100 sivua, joten helpolla ei pääse, mutta samalla
oppii hurjan paljon. Toisaalta amerikkalaisilla on erittäin
hyvä kirjasto, josta löytyy vaadittavat kirjat kaikille
kurssilaisille. Kaikki CIEE:n kurssit ovat arvoltaan 3 amerikkalaista
opintoviikkoa, mikä on 6 eurooppalaista, mikä taas on
4 suomalaista. Suosittelen CIEE:n kursseja niille, jotka kyllästyvät
Prahassa jatkuvaan kursseista tappeluun. Täällä
asiat toimii, kun niitä on hoitamassa amerikkalaiset –
eivätkä tšekit. CIEE:ltä löytyy kursseja
lähinnä yhteiskuntatieteilijöille, sosiologeille,
historianopiskelijoille, taiteen ja uskonnonopiskelijoille tai
arkkitehdeille.
Koillis-Bohemia
Yksi erittäin hyvä esimerkki CIEE:n mentaliteetista
ovat retket, jotka kuuluvat pakollisina kursseille. Jokaisen opiskelijan
tulee käydä vähintään kahdella retkellä,
jotka suuntautuvat Tšekin pikkukaupunkeihin tai lähimaiden
pääkaupunkeihin. Retket ovat erittäin ammattimaisesti
järjestettyjä ja kestävät yhdestä päivästä
viikonloppuun. Itse kävin samana viikonloppuna kaksi reissua,
jotka molemmat suuntautuivat pohjois-Bohemiaa.
Amerikkalaislapsien suhtautumisesta näihin retkiin kertoo
se, että molemmille oli ilmoittautunut 30 opiskelijaa, joista
vain kahdeksan vaivautui paikalle. Minkäpä muunkaan
laista käytöstä voisi amerikkalaisilta odottaa.
Toisella reissulla oli siis loppujen lopuksi kolme Erasmus opiskelijaa,
kaksi Kaarlen yliopiston opiskelijaa ja kolme CIEE:n amerikkalaista
opiskelijaa. Tämä ei loppujen lopuksi haitannut meitä
pätkääkään, päinvastoin. Kiltit
amerikkalaiset maksoivat köyhien Erasmuslaisten matkat ja
ruoat, bussissa oli tilaa ja joka paikassa sai yksilöllistä
opastusta.
Nelahozevesin renessanssilinna
Ensimmäinen reissu suuntautui kaakkoon Prahasta. Kävimme
ensin Antonin Dvorakin syntymäkaupungissa Nelahozeves’issa.
Siellä tutustuimme Nelahozevesin renessanssilinnaan, joka
rakennettiin alun perin 1500-luvun puolivälin jälkeen,
mutta sitä paranneltiin myöhemmin. Täällä
näitä linnoja riittää ja jossain vaiheessa
niihin kyllästyy. Täytyy sanoa, että tässä
linnassa oli kuitenkin mukava käydä. Useimmat linnat
ovat kuitenkin kivan näköisiä ulkoapäin, muttei
niissä kannata sisällä aikaansa tuhlata. Asian
laita on hieman sama goottilaisten kirkkojen suhteen. Kun olet
nähnyt yhden, olet nähnyt kaiken. Linnaa vastapäätä
on Dvorakin (lausutaan Dvorshak) syntymäkoti. Siinä
ei ole mitään nähtävää sisällä,
mutta kaupunki itsessään on mukavan rauhallinen pikkukaupunki.
Matkamme suuntautui seuraavaksi Cesky Raj’hin eli Bohemian
paratiisiin. Pienessä kaupungissa nimeltä Turnov sijaitsi
korukivityöstön museo. Alueella on suuri määrä
erilaisia korukiviesiintymiä, joten perinteitä niiden
työstöönkin on. Museon yhteydessä on hieman
erilainen myymälä, johon kannattaa tutustua. Turnovissa
rikkaat amerikkalaiset tarjosivat myös köyhille Erasmuslaisille
ilmaisen aterian. Eivät ilmeisesti tiedä, että
Marshal-apu loppui jo jokin aika sitten. Ai, mutta eiväthän
he tainneet koskaan saada edes mahdollisuutta tarjota sitä
Tšekissä.
Cesky Rajssa sijaitsee monta linnaa, joista vierailimme yhdessä,
Valdstejn’in linnassa. Se perustettiin jossakin 1260-luvun
tietämissä. Taas yksi linna, tosin tämä sijaitsee
kauniin metsän keskellä olevan mäen päällä.
Alue on myös tunnettu erikoisen muotoisista hiekkakivipylväistä,
joiden päälle linnojakin on rakennettu. Tätäkin
linnaa, kuten montaa muutakin Tšekin ”vanhaa”
nähtävyyttä vaivaa se, että kaikki mitä
näet ei välttämättä olekaan niin vanhaa.
Tšekkiläiset ovat erittäin taitavia käyttämään
neo-goottilaista ja neo-klassista tyyliä, mikä huiputtaa
useimmat turistit luulemaan esineitä ja rakennuksia tuhansia
vuosia vanhoiksi. Todellisuudessa ne ovat useinmiten 1800-luvun
lopulta tuonne 1970-luvun alkupuolelle ulottuvalta ajanjaksolta.
Valdstejn’in linna
Luoteis-Bohemia
Toinen reissu suuntautui luoteis-Tšekkiin. Taas 9/10 amerikkalaisista
oli poissa, mikä ei haitannut. Erikoista tosin oli, että
tämä reissu oli käymälleni kurssille pakollinen
ja minä oli ainoa kurssilaisista, joka lähti matkaan.
No, kai minua siitä vielä jotenkin rangaistaan, eihän
se muuten olisi reilua toisia kohtaan.
Ensin suuntasimme Ostrov nimiseen kaupunkiin aivan luoteis-Tšekissä.
Siellä tapasimme entisen kommunistiajan vangin (tietenkin
syyttömän), joka joutui pakkotyöhön uraanikaivokseen.
Erittäin mielenkiintoinen tapaaminen. Hän esitteli meille
uraaninkäsittelypaikan, jota kutsuttiin nimellä ”tower
of death”. Hänellä oli monia mielenkiintoisia
ja karmaisevia tarinoita kerrottavanaan, joista kerron joskus
myöhemmin enemmän.
Seuraavaksi suuntasimme Jachymov’in kaupunkiin, jossa samainen
herra Kycka esitteli meille uraanikaivoksen, jossa työskenteli.
Sitä restauroidaan parhaillaan ja siitä on tarkoitus
tehdä yleisölle auki oleva paikka. Myös kuoleman
torni on yleisöltä suljettu. Kaivos oli käytössä
jo 1500-luvulla, jolloin sieltä kaivettiin hopeaa. Silloin
hopeasuonet saattoivat olla jopa 20-30 senttimetrin paksuisia
ja niiden käsittelyyn ei tarvittu erikoisia erottelumenetelmiä.
Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kirkko |
Viimeiseksi kävimme Most’in kaupungissa, jossa söimme
amerikkalaisten laskuun Hnevin linnassa. Käytössämme
oli iso restauroitu sali pitkällä juhlapöydällä.
Minulle lankesi kuninkaan paikka pöydän päässä.
Syötyämme kävimme tutustumassa vanhaan goottilaiseen
kirkkoon, jota kommunistit siirsivät 600 metriä 1970-luvulla.
Kylän alta löytyi hiiliesiintymä, joten kommunistit
tuhosivat koko Mostin lukuun ottamatta Neitsyt Marian taivaaseenastumisen
kirkkoa.
No, virallisestihan kommunistit olivat ateisteja, joten virallinen
selitys kirkon siirtämiseen olivat sen hienot kattokaaret.
Todellisuudessa kommunistit halusivat näyttää insinöörintaitojaan
koko maailmalle kustannuksista piittaamatta, kirkon siirtäminen
kun ei ollut pieni operaatio. Se nostettiin kymmenillä hydraulisilla
pumpuilla ilmaan ja sitten se liukui kiskoja pitkin alamäkeä
alas tarvittavat metrit. Täyttä propagandaa koko touhu.
Loppujen lopuksi kommunistit tuhosivat yli 800 vuotta vanhan kylän
lähes täysin. Hiiliesiintymä riittikin sitten vain
25 vuodeksi, mikä kertoo kommunistien tavasta ajatella pitkälle
tulevaisuuteen ja yleisestikin heidän vilkkaasta ajatuksenjuoksusta.
|
